Eipä oo kauheesti treenattukaan... Taiga on toiminut taisaisen varmasti kuten myös neita, joka aloitti heti etsintätreenit. Nekulla on ollut nyt vähä mörkövaihetta ja vähän jännittää maalimiehellä, mutta koska ilmaisu oli alussa hyvä ja peloton, todella sirpakka, uskon kyllä että se saadaan vielä samaan tilanteeseen kunhan teen vähän hommia neitan kanssa. Nekkuhan ei ole juurikaan tehnyt mitään kanssani kahdestaan vaan taiga on aina ollut mukana, joten yksin pitäisi koiralla olla sitä itsevarmuutta että voi rauhassa maalimiestä haukkua. Liian vähän ollaan treenattu että se olisi yleistynyt tähän mörköikään mennessä, joten nyt sitten otetaan takapakkia reilusti. 

Perustetaan tämä nyt oppimisteorioihin, eli otetaan sellainen kriteeri ja sellainen määrä toistoja mitä koira sietää. Se neitalla tarkoittaa nyt yhtä toistoa ja helppoja maalimiehiä. Sitten kun yksi maalimies haukutaan varmasti, lisätään toinen, ja kun haukutaan varmasti kaksi, lisätään kolmas. Ajattelin pitää sellaista kolmen varman treenikerran sarjaa riittävänä.
Ongelma ei nyt varsinaisesti ole ongelma, koska nekulla on takana 2 treeniä joissa se on ollut vähän ujompi. Toissakerralla nekku jänisti kolmannella maalimiehellä (liikaa uusia asioita: hieman isompi alue, maalimiehet oli uudenlaisissa piiloissa ja nekku oli ekaa kertaa vimppona runsashajuisella alueella autossa 3 tuntia odottaneena) ja haukkui sitä vaan vähän, mutta ei poistunut, vaan jäi lähistölle minua odottamaan jonka jälkeen käytiin moikkaamassa maalimiestä yhdessä. Tänään otettiin valoisalla yksi maalimies, joka oli lakanan alla valkeassa lumessa makaamassa (jotain uutta sentään, makaava maalimies, puolipeitetty oli tuttua). Haju ei oikein kulkenut ja nekku sai vainun tyypistä vasta aika lähellä ukkoa, katseli sitä piiitkäään, haukahti ja meni vähän lähemmäs, jonka jälkeen ilmaisi komiammalla haukulla saaden ison palkan.

Motivaation miettiminen on ollut avainkysymyksenä, ja vaikea nekun osalta on siihen vastata. Ruoka ei ole nekulle 'se' juttu vaikka sillä palkkaankin, ja tuskin se alkaisi vieraan kanssa metsässä leikkimäänkään. Otan kyllä seuraavaksi mukaan jonkun nekun lempparilelun ja maalimies saa sillä vähän nekkua leikittää jos neita siitä tykkäisi. Ei mitenkään kiihdyttävästi niin että se tekisi tilanteesta entistäkin enemmän tunteita kuohuttavan pennulle, vaan ihan rauhallista hengaamista ja lelulla vähän leikkimistä.

Nekku on alusta asti tehnyt hyvin hommia ja kyllä vielä tulee tekemäänkin. Kunhan päästään tästä pöllöilyvaiheesta - entuleluokse - paineistun sinusta - maalimies on yhtäkkiä mörkö - vaiheesta, niin eiköhän se siitä taas ala sujumaan!

Taiga teki taas perusduunin, otettiin pitkä ja yksi maalimies. Ite vaan törttöilin sen alueen kanssa enkä pysynyt kartalla siitä missä ollaan ja mikä kuuluu alueeseen, ja jätin yhden kulman (missä maalimies on) kokonaan katsomatta huolimatta siitä että taiga pyöri pitkään alatuuleen maalimiehen piilosta ja sanoin vielä kartturille että kyllä se nyt näyttäis hajulla olevan. Sitten kun kävin kuitenkin kiertämässä taigan kanssa sen alueen mistä hajua nosti, löytyi sieltä maalimies ja taiga karautti ilmoille mahtavan ilmaisun! Tyttö teki taas töitä kuin kello, rennosti ja ilahduttavan hyvin kontaktia pitäen, alueet tarkasti etsien.

Tässä yhtenä treenikertana ei mennyt niin hyvin, aukealla paikalla seisova maalimies on taigalle vaikea ilmaista, ei ole yleistetty. Laitoin maalimiehen seisomaan lentokentän aidan viereen avoimelle kun jumbojetit siinä nousee ja laskee... ja vielä liikkumaan vähän.
Haukkasin taas liian suuren palan, mutta siitä otin nyt sitten tavoitteen ja siihen pyritään pikkuhiljaa. Mitäs olen jättänyt yleistämättä sen, joka on sinänsä hölmöä, koska jos potentiaalinen etsittävä on hyvässä kunnossa ja haluaa tulla löydetyksi, hän todennäköisesti etsiytyy avoimelle alueelle josta se pitäisi nostaa kyllä varmasti.

 

15.9.07 läpäistiin viimeinenkin koe, hienosti on kaikki 4 koetta mennyt ykkösellä läpi.
Melko lähellä oli kyllä myös hylsyn ottaminen: taiga lähti tyypilliseen tapaansa ensin viuhtomaan hajurikkaalla alueella hirveetä tahtia ja koiraa ei paljoa näkynyt. Taigan kanssa työskennellessä olen kuitenkin oppinut luottamaan taikuliin, ja siihen, että se tarkistaa alueet molemmin puolin sieltä mistä olen kulkenut, vaikka koiraa ei kokoajan näykkään. Koskaan ei ole ukko metsään jäänyt vaikka välillä kylmääkin kun on epävarma olo siitä että onko alueet tarkistettu. Kyllähän ne on, taiga on tarkkanokkainen.

Testaajakin huomautti että oli välillä hurjan näköistä touhua, kun minä menen omaa suunnitelmaani eteenpäin ja koira menee toisaalla omaansa ja ei näytä siltä, että yhteistyö on kauhean pitävää. Mainitsin, että taigan kanssa työskentely vaatii 100% luottamusta koiraan. Jos sitä ei näy, sillä on haju ja se on paikallistamassa sen lähdettä, jolloin en puutu sen työskentelyyn vaan pidän pään kylmänä ja annan sen mennä. Sitten taigasta tietää että hajuja ei juurikaan ole, kun koira työskentelee lähituntumassa.

Aluksi taikuli menikin vauhdilla ja kävi tarkasti hyvin hajustettua aluetta, ja ilmaisi ukon. Tästä lähdettiin siirtymään alueen alareunaa myöden eteenpäin, taiga pysyi lähempänä kuitenkin mukavan laajalti liikkuen. Taiga paikallisti maalihenkilön hajun niin että olimme aika lähellä, ja taiga epäröi ilmaisun aloittamisen kanssa. Marssin kuitenkin päättäväisenä eteenpäin ja tulihan se ilmaisu sieltä.

Matka jatkui eteenpäin, taiga pysytteli lähituntumassa, ja alkoi kylmä hiki kohota että eikö täällä päässä ole ollenkaan hajuja, onko ukko sittenkin alkupäässä missä taiga työskenteli intensiivisemmin?
Tein kuitenkin etsintäsuunnitelman sen vertaa huonosti että menimme aluetta liian reunaa myöden, alueen alareunassa oli kosteikkoa ja alue oli alempana kuin yläreuna, joten haju veti vahvasti sinne. Alue olisi siis pitänyt ennemmin halkoa keskeltä luottaen siihen että yläalueen hajut tulevat näin koiran nokkaan.
Menimme kohtisuoraan seuraavaa maalimiestä päin, ja taiga paikallisti tyypin taas vasta suoraan edessämme. Silloin oltiin todella lähellä, ihan parin metrin päässä. Olin ihan varma että kun olen näin lähellä koira ei aloita ilmaisua. Pienen vinkumisen ja ihmettelyn jälkeen ilmaisu alkoi varsin hyvänä ja homma oli läpi.

Mutta kyllä se läheltä piteli, oltiin niin lähellä koiraa ja maalimiestä. Onneksi taiga on jo varma koira.

Saatiin paljon vinkkejä siitä miten koiran saa pysymään lähempänä. En kuitenkaan välttämättä ehkä mahdollisesti tule niitä noudattamaan.. taigalle sopii liikkuva työskentelytapa, ja siitä liikkeestä tiedän, että se on hajulla. Näin on hyvä. Siihen tulee kyllä panostaa tulevaisuudesta että ilmaisu alkaa heti ja varmasti, eikä koira jää odottelemaan suotta ilmaisun aloittamista.

Oppi on otettava siitä että yhtään ykköstä ei ollut arviointilomakkeessa. Ohjaajan toiminta ja etsintäsuunnitelman teko oli kakkosia molemmat, taigan ilmaisut 2-3-3 kahden viimeisen ilmaisun aloittamisen epäröinnin takia. Yleisarvosana 2. Paljon on parannettavaa ja pitkä treenitauko on selkeästi tehnyt hallaa. Ollaan tehty liikaa lyhyitä ilmaisuharjoituksia, pitkää ei olla otettu viimeksi ties milloin. Siis todella pitkää, jossa koira väsyy, ja joutuu tekemään töitä silti motivoituneesti.

Mutta läpi mentiin, kuitenkin, ja kuljin alueella koiraan luottaen varmana siitä että alue on varmasti koiran tarkistama! taigan nenä on lahjomaton, ja pää on pidettävä kylmänä ja annettava koiran tehdä rauhassa töitä vaikka epäilys kalvaisikin mieltä!

Tottis on taigalla hyvällä mallilla, nyt pystyy keskittymään hyvin myös ennen etsintää, hyvä paikallaanmakuu, luoksetulo, pysähtyminen, liikkeestä seisominen (kiitos hyvistä vinkeistä Katjalle ja Hertalle!) ja kääntyminen on jo sähäkämpää. Läksyjä on tehty vaikka tottistreeneissä ei ollakaan käyty :o).
Ilmaisu oli reeneissä hyvää, taigalla ja myös neitalla. Nekku alkaa jo liikkumaan kunnolla ja etsimään hajuja!
Nekun tottistelu oli vielä maahanmenoa ja parin metrin seuraamista, tuollaisessa jännässä ympäristössä en vaadi vielä liikoja..

Vielä haluaisin taigan seuraamiseen paremman kontaktin, ja nekulle olis opetettava viimein se maahanmeno sanalla :B

Pitkästä aikaa treeniä.
Taigalla tehtiin vaikea treeni paljolla palkalla. Taigalle kaikkein vaikein maalimies on muina miehinä aukealla paikalla käyskentelevä ukko, josta koira ei ole ihan varma että pitäisikö tätä ilmaista vai ei... koska ei ole tullut alusta asti pidettyä tuota ilmiselkeää ukkoa täysarvoisena tosi kätketyn ja passiivisen rinnalla. Näitä liikkuvia otettiin siis 3. Evästin maalit paljolla välipalkalla ja isolla loppupalkalla. Palkkaaminen tapahtui siis niin, että koira sai palkan luoksetulosta ja joka äännähdyksestä mitä se päästää ihmisen liikkuessa. Ihan perusalkeistreeniä siis, mutta välillä on hyvä vahvistaa isolla kädellä.

Onni ei ollut taaskaan puolellamme siinä asiassa, että oli oikein vilkas ulkoilupäivä... maastossa liikkui paljon lenkkeilijöitä. Näin myös taigan treenin aikana. Taiku oli juuri juoksemassa viimeiselle maalimiehelle, kun juuri aloittaessaan ilmaisua taiku näki toisaalla kävelevän miehen. Taiga päästi ilmoille vimmaisan mörköhaukun jonka tunnistin heti 'TÄÄLLÄ ON VIERAS!'-haukuksi ja kutsuin näkemättä itse tilannetta koiraa luokse... taiga juoksi haukkuen (onneksi!) vieraan ihmisen luo, hyppäsi päin (heh) ja kutsun kuultuaan lähti luokseni. Ukkoa haastateltiin ja hän oli myötämielinen tälle koulutustapahtumalle ja poistui paikalta. Taiga oli selvästi ymmällään tapahtuneesta, kaksi näköyhteydellä ollutta liikkuvaa oli selkeästi pistänyt herneet pääkopassa keitoksi ja annoin taigan vähänaikaa pohtia asiaa ja lähetin takaisin hommiin. Tämän lepoajan olisi pitänyt olla pidempi, sillä nyt ukolle lähdettäessä taiga käyttäytyi epävarmasti eikä oikein tiennyt ilmaistako vai ei. Sijaistoimintoja jännitystä laukaisemaan löytyi enemmän kuin itse refleksiä haukkua, joten maalimies avitti tilannetta menemällä helppoon peruskyykkyasentoon ja taigan aloitettua ilmaisemaan, nousi maalimies ylös ja lähti liikkeelle joten saimme kuitenkin onnistuneen liikkuvan ilmaisun.

Tällaisia tilanteita tulee väkisinkin vastaan ja on hyvä että näistä tulee harjoitusta, ja näiden jälkeenkin saadaan ilmaisuja heti. Sama voi toistua kokeessakin, ja mitä todennäköisemmin jokaisessa tulevassa tositilanteessa!

Toinen, mitä taigalle tuli harjoiteltavaksi, oli ilmaisun ylläpitäminen ilman että tuen suullisesti. Kokeessa huomasin sen että olin aina ilmaisun kuultuani alkanut suureen ääneen kehua koiraa, ja kun kokeessa tätä ei viimeksi saanut tehdä, oli taiga epävarma että tekeekö nyt oikein kun olen ihan hiljaa, ja vilkuili minuun, mutta ilmaisi kuitenkin. Nyt olen sitten välipalkan avulla toiminut niin, että kävelen rauhallisesti ilmaisuaikaa pidentäen maalimiehen luokse taigan haukkuessa niin että haukusta saa aina välipalkkaa. Vasta kun koiraan on näköyhteys, alan kehumaan. Toivon tämän johtavan siihen että taiga rohkaistuisi ilmaisemaan pidempään itsenäisesti, koska aina en välttämättä ilmaisua kuule ja siellä ukolla olisi pysyttävä haukkumassa niin pitkään että kuulen. Ja se aika voi joskus olla todella pitkä, jos kovassa myötätuulessa vaihtelevassa maastossa ollaan. Taiga vaatii hirveästi tukea minulta.

Nekulle tehtiin ensimmäinen kunnon etsintä. Nekkuhan on ollut tätä treeniä ennen vain kaksi kertaa treeneissä ja sitä on vaan haukutettu parkkipaikalla ja vähän matkan päässä metsässä. Nekku on hirmu oppivainen, ja opetin nekulle treeniä edeltävänä iltana lenkille merkistä haukkumisen. Tämä herättin jonkinlaista epäluuloa ryhmässä että olenko varma pennun olevan valmis, ja pitäisikö sitä kuitenkin vaan haukuttaa tässä. Olin kuitenkin varma nekun haukkumisesta ja lisääntyneestä rohkeudesta lähestyä ihmisiä ja halusin liittää ilmaisun tähän heti. Onneksi olin oikeassa nekun toiminnasta ja nekku sai heti ekalla maalimiehellä ekasta haukusta koko purkillisen muonaa turpaansa. Tämä oli tosi hyvä motivaatio, seuraavalle ukolle mentiin jo rohkeammin haukkuen, ja seuraavaa osattiin jo vähän etsiskellä.. kuten sitä seuraavaakin. Neljästä maalimiehestä masu alkoi olla jo niin täynnä, että taidan pitää vastaisuudessa maalimiesluvun kolmessa, jotta saan kuitenkin pidettä loppupalkan määrän suurena.
Seuruutin nekkua myös metsässä ja parkkiksella vähän, nekku saa tämän osa-alueen mukaan treeniin nyt heti alusta alkaen.

Taigalla oli tuo tottispuoli ihan kuralla. Taiga oli tosi kiihtynyt, veti hihnassa ja vinkui ja haukkui. Riikalla oli tähän kuitenkin hyvä, Haarnin Jaanalta peritty keino.
Riikka asettui viereeni seisomaan rauhallisesti, jonka jälkeen taputin ja kehuin Riikkaa ja annoin hänelle taigan lihapullia palkaksi hyvästä käytöksestä. Yllättäen tämä lopetti taigan riuhtomisen kuin seinään, taiku asettui viereeni istumaan paikalleen ja otti Riikasta mallia todettuaan Riikan käytöksen kannattavammaksi kuin omansa. Aivan uskomatonta, miten helppoa asiat voivat joskus olla!
Samaa jatkamme tulevissa harjoituksissa.

Tottiksen treenaaminen on myös aloitettu uuestaan. Oppimisteorioita käytiin lävitse, ja läksynä on tehdä hyvin palkattua seuraamista kolmessa eri metsässä. Tähtäimessä on 200m seuraaminen metsässä ja 5min paikallamakuu ENNEN etsintää. Se tulee olemaan pirun vaikeata.
Viimeksi suoritettu tottis oli todella helppo, kun piti tehdä etsinnän jälkeen vain vähän temppuja. Seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, seuraamista juosten ja hitaasti, pari täyskäännöstä. Pala kakkua taigalle, toisin kuin tuo 200m ja 5min ennen etsintää. Glups.

Nieidan kesäflunssa on tuonut ikävän tauon treenaamiseen, noin töiden lisäksi. Nyt alkaa tyttö olla kunnossa ja taigakaan ei voi virusta kuljettaa eteenpäin, joten päästään takaisin treenimetsiin.
Tauon aikana on treenattu sitten hallintaa, joka neitalla tuntuu varsinkin olevan miellyttävää harrastusta: tyttö on nimittäin erittäin keskittymiskykyinen!


Nekku seuraa muutamien metrien matkoja ja pitää hyvin kontaktia.


Nieida on erittäin motivoitunut tekemään kaikkea uutta ja kivaa!


Taigan kanssa koitin lähinnä kasvattaa motivaatiota tekemiseen palkkaamalla tarkemmin ja ennenkaikkea paremmin. Erinomainen suoritus palkittiin tälläkertaa kissanruoalla joka nosti huomattavasti motivaatiota pitää kontakti!


Ehkä vähän hienostelua, mutta ihan siistiä että lähdetään liikkeelle samalla tassulla :D