15.9.07 läpäistiin viimeinenkin koe, hienosti on kaikki 4 koetta mennyt ykkösellä läpi.
Melko lähellä oli kyllä myös hylsyn ottaminen: taiga lähti tyypilliseen tapaansa ensin viuhtomaan hajurikkaalla alueella hirveetä tahtia ja koiraa ei paljoa näkynyt. Taigan kanssa työskennellessä olen kuitenkin oppinut luottamaan taikuliin, ja siihen, että se tarkistaa alueet molemmin puolin sieltä mistä olen kulkenut, vaikka koiraa ei kokoajan näykkään. Koskaan ei ole ukko metsään jäänyt vaikka välillä kylmääkin kun on epävarma olo siitä että onko alueet tarkistettu. Kyllähän ne on, taiga on tarkkanokkainen.

Testaajakin huomautti että oli välillä hurjan näköistä touhua, kun minä menen omaa suunnitelmaani eteenpäin ja koira menee toisaalla omaansa ja ei näytä siltä, että yhteistyö on kauhean pitävää. Mainitsin, että taigan kanssa työskentely vaatii 100% luottamusta koiraan. Jos sitä ei näy, sillä on haju ja se on paikallistamassa sen lähdettä, jolloin en puutu sen työskentelyyn vaan pidän pään kylmänä ja annan sen mennä. Sitten taigasta tietää että hajuja ei juurikaan ole, kun koira työskentelee lähituntumassa.

Aluksi taikuli menikin vauhdilla ja kävi tarkasti hyvin hajustettua aluetta, ja ilmaisi ukon. Tästä lähdettiin siirtymään alueen alareunaa myöden eteenpäin, taiga pysyi lähempänä kuitenkin mukavan laajalti liikkuen. Taiga paikallisti maalihenkilön hajun niin että olimme aika lähellä, ja taiga epäröi ilmaisun aloittamisen kanssa. Marssin kuitenkin päättäväisenä eteenpäin ja tulihan se ilmaisu sieltä.

Matka jatkui eteenpäin, taiga pysytteli lähituntumassa, ja alkoi kylmä hiki kohota että eikö täällä päässä ole ollenkaan hajuja, onko ukko sittenkin alkupäässä missä taiga työskenteli intensiivisemmin?
Tein kuitenkin etsintäsuunnitelman sen vertaa huonosti että menimme aluetta liian reunaa myöden, alueen alareunassa oli kosteikkoa ja alue oli alempana kuin yläreuna, joten haju veti vahvasti sinne. Alue olisi siis pitänyt ennemmin halkoa keskeltä luottaen siihen että yläalueen hajut tulevat näin koiran nokkaan.
Menimme kohtisuoraan seuraavaa maalimiestä päin, ja taiga paikallisti tyypin taas vasta suoraan edessämme. Silloin oltiin todella lähellä, ihan parin metrin päässä. Olin ihan varma että kun olen näin lähellä koira ei aloita ilmaisua. Pienen vinkumisen ja ihmettelyn jälkeen ilmaisu alkoi varsin hyvänä ja homma oli läpi.

Mutta kyllä se läheltä piteli, oltiin niin lähellä koiraa ja maalimiestä. Onneksi taiga on jo varma koira.

Saatiin paljon vinkkejä siitä miten koiran saa pysymään lähempänä. En kuitenkaan välttämättä ehkä mahdollisesti tule niitä noudattamaan.. taigalle sopii liikkuva työskentelytapa, ja siitä liikkeestä tiedän, että se on hajulla. Näin on hyvä. Siihen tulee kyllä panostaa tulevaisuudesta että ilmaisu alkaa heti ja varmasti, eikä koira jää odottelemaan suotta ilmaisun aloittamista.

Oppi on otettava siitä että yhtään ykköstä ei ollut arviointilomakkeessa. Ohjaajan toiminta ja etsintäsuunnitelman teko oli kakkosia molemmat, taigan ilmaisut 2-3-3 kahden viimeisen ilmaisun aloittamisen epäröinnin takia. Yleisarvosana 2. Paljon on parannettavaa ja pitkä treenitauko on selkeästi tehnyt hallaa. Ollaan tehty liikaa lyhyitä ilmaisuharjoituksia, pitkää ei olla otettu viimeksi ties milloin. Siis todella pitkää, jossa koira väsyy, ja joutuu tekemään töitä silti motivoituneesti.

Mutta läpi mentiin, kuitenkin, ja kuljin alueella koiraan luottaen varmana siitä että alue on varmasti koiran tarkistama! taigan nenä on lahjomaton, ja pää on pidettävä kylmänä ja annettava koiran tehdä rauhassa töitä vaikka epäilys kalvaisikin mieltä!