Treeneissä oltiin, edellisistä onkin aikaa. Lokakuun lopulla ollaan viimeksi treenattu. Takana siis pitkä tauko - työkiireistä ja sairastelusta johtuen. Tauon aikana ollaan käyty yksissä kokeissa ja yksissä suuretsintäharjoituksissa joka on taas tarina erikseen... Jännityksellä siis lähdettiin treenaamaan.. Otin taigalle 2 maalimiestä keskikokoisella (taigan mielestä pienenpienellä) alueella välipalkan kanssa ja mitenkäs se sitten meni? No ihan rutiinilla! Tauko oli tehnyt selkeästi hyvää, taiga oli todella todella motivoitunut ja hyvässä vireessä. Tein helpon etsintäsuunnitelman ajattelematta sen kummemmin sääolosuhteita, kun huippuvireessä ollut koira kuitenkin haravoi alueen muutamassa minuutissa. No, liikkeelle alueen pohjoisrajaa. Ehdin löntystää mäen ylös kun koira jo ilmaisi rakennuksessa, ja flunssasta toipuva akka eikun juosten paikalle. Kyllä pihisi henki perillä. Ilmaisu oli hyvä ja vahva. Koira eteenpäin, lähti taas hyvin itsenäisesti viilettämään ja viipyi hetken poissa tullen välillä ottamaan kontaktia. Sitten koira taas katosi ja kaukaisuudesta alkoi kuulua haukkua. En montaakymmentä metriä ehtinyt sijoiltani raahustaa kun piti jo juosta toiselle ukolle. Tämähän sinänsä saattaa kuulostaa hirveän hyvältäkin. Oikeastaan tuo taigan tajuton vauhti vähän ärsyttää. En pysy millään perässä että mitä alueita se on jo nuuskinut läpi kun se liikkuu niin tajuttoman nopeasti ja äänettömästi.
Taigan ilmaisu on nyt varmaa mutta välillä hiipii mieleen murrosiän ongelmakohdat, mitä jos se kaikessa innostuksessaan jättää joku kaunis päivä ukon ilmaisematta ja jatkan vain eteenpäin, ja ukko jää metsään? Aina se on löytänyt ja pitäisi vaan luottaa. Nyt se toimii varmasti ja luotan siihen niin paljon että voisin laittaa sen tositoimiin, vaikka kyseessä on ihmishenkiä. Varsinkin jännittävässä tilanteessa taiga on aina toiminut kuin kello. Kuten kokeessa tai isoissa harjoituksissa. Miksi silti vielä epäilen?
Suurharjoituksessa meille Taigan kanssa arpoutui suurin alue, koska taiga liikkuvuutensa ja väsymättömyytensä ansiosta pystyy etsimään alueen tehokkaasti. Alue oli kyllä hurja ja tuntui ennemminkin huonolta pilalta. Alueen pituus oli kaksi kilometriä ja leveys vaihteli siinä kilometrin ja 500 metrin välillä. Tositilanteessahan tuota aluetta kyllä etsisi todellinen kylmänhiki otsalla, koska jos etsittävä pystyy liikkumaan, saattaa hän ohittaa meidät ja mennä alueelle jonka olemme jo tarkistaneet. Toisaalta taigan herkkä nenä ja hurja liikkuvuus kyllä olisi melkoinen este, jonka ohittaa. No, liikkeelle lähdettiin, suunnitelmana kiertää alue simppelisti ympäri hyvän matkan päässä reunoista. Taigan liike on niin laajaa että alue tulee tarkastettua. Varmistettua homman saa vielä halkaisemalla alueen lopussa. Taiga merkkasi muutaman kerran vahvasti hajua, pyörien ja hyörien ja vinkuen tietyillä alueilla. Myöhemmin saimme tietää että alueellamme oli ollut maalimies jota oli siirrelty nenämme edestä pois sitä mukaa mitä etenimme alueella, koska oli ennakkoon päätetty, että ketjut löytää kadonneet. Itse olin ihan hiilenä tästä, koska lopulta koira sai tuulesta pettämättömän vainun maalimiehestä jonka ketju oli löytänyt (meidän alueeltamme, jossa olivat haravoimassa ilman että oltiin saatu siitä ilmoitusta). Koira juoksi suoraan ketjun luo erottaen metsässä olleen hajun ketjusta ja ilmaisi maalimiestä. En voinut muuta kuin palkata koiraa. Seuraavissa suurharjoituksissa saankin sitten karsia koirasta todennäköisesti ketjun luo juoksmista pois. Tai tiedä häntä.. jos oikeaa hajua ketjusta ei tule niin tuskin se koira ketjulle juoksee.Suunnistaminen oli haasteellista. Oli melko kylmä ja se koitui kahden matkassa olleen kompassin kohtaloksi. Onneksi kolmas kompassi pysyi hengissä ja pystyimme jatkamaan. Mutta sepä tuli huomattua että kun yrittää mennä maastossa jossa ei juurikaan ole maamerkkejä, ja ottaa kahden kilometrin suoraa linjaa, heiton ei tarvitse olla kuin pari astetta niin heittoa metreissä tulee linjan loppupäässä jo melkoinen määrä. Sen huomasimme kun löysimme itsemme ihan väärästä kohtaa. Onneksi pystyimme paikallistamaan itsemme kartalta ja korjaamaan virheen. Kaikesta oppii. Koira teki töitä koko 2,5 tuntia minkä maastossa olimme, lähes tauotta, hyvällä sykkeellä ja tarkasti. Ja väsymättä. Takaisin ejopaan palatessamme koira oli omana itsenään juossut kaikki ihmiset läpi villinä vikuroiden. Otettiin vielä palauttavat treenit koirille. Kaikinpuolin opettava kokemus. Vaikka johto ei toiminut ihan hirveän loogisesti ja todella harmitti että emme saaneet maastoon tietoa alueellamme liikkuvista mönkkäreistä ja ketjuista, pärjättiin hyvin. Koiran reaktioita sai kyllä tarkkailla suurennuslasilla, että mikä vingahdus johtuu mistäkin. Mutta osoitti paljon taigan toimintakyvystä. Se on hyvärakenteinen, väsymätön, periksiantamaton, motivoitunut ja todella hyvä etsintäkoira. Harmittaa kyllä ihan todella paljon että HC hautasi pentusuunnitelmat, ja toivon kädet kyynerpäitä myöten ristissä että näkökyky pysyy ennallaan. Ajatukset menee jo uuden pennun kouluttamisessa... ;) taigaa kun ei kannata raahata treeneissä liikaa enää. Pikemminkin vahvistaa vaan erilaisia maalimiehiä ja vahvaa haukkua.
Taigan ilmaisu on nyt varmaa mutta välillä hiipii mieleen murrosiän ongelmakohdat, mitä jos se kaikessa innostuksessaan jättää joku kaunis päivä ukon ilmaisematta ja jatkan vain eteenpäin, ja ukko jää metsään? Aina se on löytänyt ja pitäisi vaan luottaa. Nyt se toimii varmasti ja luotan siihen niin paljon että voisin laittaa sen tositoimiin, vaikka kyseessä on ihmishenkiä. Varsinkin jännittävässä tilanteessa taiga on aina toiminut kuin kello. Kuten kokeessa tai isoissa harjoituksissa. Miksi silti vielä epäilen?
Suurharjoituksessa meille Taigan kanssa arpoutui suurin alue, koska taiga liikkuvuutensa ja väsymättömyytensä ansiosta pystyy etsimään alueen tehokkaasti. Alue oli kyllä hurja ja tuntui ennemminkin huonolta pilalta. Alueen pituus oli kaksi kilometriä ja leveys vaihteli siinä kilometrin ja 500 metrin välillä. Tositilanteessahan tuota aluetta kyllä etsisi todellinen kylmänhiki otsalla, koska jos etsittävä pystyy liikkumaan, saattaa hän ohittaa meidät ja mennä alueelle jonka olemme jo tarkistaneet. Toisaalta taigan herkkä nenä ja hurja liikkuvuus kyllä olisi melkoinen este, jonka ohittaa. No, liikkeelle lähdettiin, suunnitelmana kiertää alue simppelisti ympäri hyvän matkan päässä reunoista. Taigan liike on niin laajaa että alue tulee tarkastettua. Varmistettua homman saa vielä halkaisemalla alueen lopussa. Taiga merkkasi muutaman kerran vahvasti hajua, pyörien ja hyörien ja vinkuen tietyillä alueilla. Myöhemmin saimme tietää että alueellamme oli ollut maalimies jota oli siirrelty nenämme edestä pois sitä mukaa mitä etenimme alueella, koska oli ennakkoon päätetty, että ketjut löytää kadonneet. Itse olin ihan hiilenä tästä, koska lopulta koira sai tuulesta pettämättömän vainun maalimiehestä jonka ketju oli löytänyt (meidän alueeltamme, jossa olivat haravoimassa ilman että oltiin saatu siitä ilmoitusta). Koira juoksi suoraan ketjun luo erottaen metsässä olleen hajun ketjusta ja ilmaisi maalimiestä. En voinut muuta kuin palkata koiraa. Seuraavissa suurharjoituksissa saankin sitten karsia koirasta todennäköisesti ketjun luo juoksmista pois. Tai tiedä häntä.. jos oikeaa hajua ketjusta ei tule niin tuskin se koira ketjulle juoksee.Suunnistaminen oli haasteellista. Oli melko kylmä ja se koitui kahden matkassa olleen kompassin kohtaloksi. Onneksi kolmas kompassi pysyi hengissä ja pystyimme jatkamaan. Mutta sepä tuli huomattua että kun yrittää mennä maastossa jossa ei juurikaan ole maamerkkejä, ja ottaa kahden kilometrin suoraa linjaa, heiton ei tarvitse olla kuin pari astetta niin heittoa metreissä tulee linjan loppupäässä jo melkoinen määrä. Sen huomasimme kun löysimme itsemme ihan väärästä kohtaa. Onneksi pystyimme paikallistamaan itsemme kartalta ja korjaamaan virheen. Kaikesta oppii. Koira teki töitä koko 2,5 tuntia minkä maastossa olimme, lähes tauotta, hyvällä sykkeellä ja tarkasti. Ja väsymättä. Takaisin ejopaan palatessamme koira oli omana itsenään juossut kaikki ihmiset läpi villinä vikuroiden. Otettiin vielä palauttavat treenit koirille. Kaikinpuolin opettava kokemus. Vaikka johto ei toiminut ihan hirveän loogisesti ja todella harmitti että emme saaneet maastoon tietoa alueellamme liikkuvista mönkkäreistä ja ketjuista, pärjättiin hyvin. Koiran reaktioita sai kyllä tarkkailla suurennuslasilla, että mikä vingahdus johtuu mistäkin. Mutta osoitti paljon taigan toimintakyvystä. Se on hyvärakenteinen, väsymätön, periksiantamaton, motivoitunut ja todella hyvä etsintäkoira. Harmittaa kyllä ihan todella paljon että HC hautasi pentusuunnitelmat, ja toivon kädet kyynerpäitä myöten ristissä että näkökyky pysyy ennallaan. Ajatukset menee jo uuden pennun kouluttamisessa... ;) taigaa kun ei kannata raahata treeneissä liikaa enää. Pikemminkin vahvistaa vaan erilaisia maalimiehiä ja vahvaa haukkua.
Kommentit