Menestys oli perin vaihtelevaa. Keskiviikon treenissä lähetin ukot maastoon treenialueena toimineen niemen toiselta puolelta ja itse parkkeerasin koiran kanssa niemen toiselle puolelle, tarkoituksena haravoida alue toiselle parkkipaikalle päin. Tottisteltiin siinä odotellessa sellanen 10 minuuttia, ja hyvin meni se. Matkaan lähdettiin tavalliseen tapaan vauhdikkaasti. Niinkin vauhdikkaasti, että kohta en enää tiennyt missä koira on. Huhuilin ja huhuilin, mutta ei kuulu ei näy. Pieni tuskanhiki alkoi nousta otsalle, kun alueen vieressä menee tie. Iiks.

Kohta soi puhelin. Soittavat toiselta parkkipaikalta, taiga oli halkonut alueen ja suunnisti suoraan parkille. Siellä se sitten odotti että missäs se akka viipyy. Huutelin koiraa takaisin töihin mutta siellä se kuunteli eikä kiinnostunut mitenkään metsään lähtemisestä. Jonkin aikaa harkittuaan se tuli, jatkoi töitä, haukkui maalimiehen ja irtosi, meni takaisin ja haukkui ylös. Toisen maalimiehen haukkui ihan ok. Hitto että harmitti.. alue ja tilanne alkaa käydä taigalle liian tutuksi, tuntuu menevän vähän lekkerinpeliksi siellä treenaaminen. Tottisteltiin vielä lisää ja taiga toimi hyvin.

Tänään sunnuntaina oli meno taasen ihan toinen. Tottis sujui taas hienosti, taiga ei varastanut lähdössä vaan odotti nätisti makoillen ja etsi nasakasti ja hyvällä haukulla, liikkui suoraan ukolta toiselle kuin ilmaa piirretyn viivan perässä. Alue oli tuttu mutta vähemmän käytetty kun keskiviikkoinen alue, ja työskentely olikin taigasta mukavaa eikä vanhaa totuttua pakkopullaa ja tulos oli erinomainen. Haukku oli hyvä.

Olihan tuo papailu odotettavissa juoksujen jälkeen kun ollaan pariviikkoa lenkkeilty vaan hihnassa ja treeneissä tehty pikkuilmaisut. Energiaa ja touhuntarvetta riitti enemmän kuin työintoa!

Mutta onneksi tänään sujui taas tuttuun ja varmaan tapaan. Oli se kamerakin mukana mutta enpä ottanut yhtään potrettia taigasta töissä. Eikä olisi kyllä onnistunutkaan, niin rivakasti nosti taiga ukot metsästä että hännäntupsu vaan vilahti kun koira pinkoi taas hajun perässä.