Taikulin hormonihyrräily ja oma hermoraunioituminen ovat tehneet tepposia treenimenestykselle. Tuntuu että joka toisissa treeneissä homma sujuu niinku pitääkin ja sitte seuraavissa taas menee mönkään. Täytyy tässäkin asiassa kyllä kääntää katse peilin puoleen: asetanko koiralle liikaa odotuksia onnistuneiden treenien jälkeen? taiga reagoi kuitenkin hirveän herkästi minun adrenaliininhajuuni ja hermoiluuni.

Taikulin ilmaisu alkoi kusta tuossa keväällä ja vain ajoittain se toimii täysillä. Ilmaisu on siis laiskistunut tykittävästä haukkumisesta laiskemaan haukuskeluun ja nuuskutteluun. Pääasiahan on että löytyy ukko ja ilmaisu tulee mutta ärsyttää tällainen taantuminen ja koiran motivaation puute. Pienet etsintä/ilmaisuharjotukset ei saa taigassa sitä motivaatiota esille, mikä siihen syttyy kun joutuu tosiaan tekemään töitä ukon etsimisen eteen. Kontaktia olen saanut paremmaksi mutta vielä parempaan pitää pyrkiä. Vaikka koira toisaalta tekee oikein seuratessaan kaikkia jälkiä, mutta koiran pitäis kyllä tulla osoittamaani suuntaan jos alue on rajattu. Koirallehan on opetettu: seuraa jälkeä, löydä ukko. Taiga onkin sen puitteissa saanut aina etsiä hyvin omatoimisesti. Ehkä se virhe on ollut siinä. Se on aina löytänyt itse, ei ohjaukseni mukaan. Mutta OIKEASSA etsintätilanteessa en sitä kyllä voiskaan ohjata.. muuta kuin sillä lailla että pysytään annetulla alueella. Ja silloinkaan ei todella ole katastrofi jos se naapurialueelta sen kadonneen ilmaisis..

Kokeissa mennään perus pimeän koe, toivon että taikuli toimii raudanlujasti kun alue ja tilanne on uusi. Ja pimeää ei olla taas aikoihin treenattu, joten motivaatiota pitäis löytyä ja annetun ajan (30min) puitteissa homman pitäis kyllä onnistua. En jaksa uskoa etteikö se ilmaisis puolituntemattomia maalimiehiä uudessa paikassa? No, katsotaan mitä käy..