Täytyypi yrittää työntää koko hc-asia taka-alalle. Asiasta huumorin heittäminen taittaa pahinta terää huolesta! Taigalla on jo uusi lempinimikin: ADHC. ;)

Treeneissä on nyt otettu yhtä maalimiestä per treeni. Onnistuneen koesuorituksen jälkeen taiga yllätti treeneissä: ensimmäinen maalimies ilmaistaan upeasti, toinen sinneppäin ja kolmas nipinnapin jos ollenkaan.. motivaatiossa on todella parantamisen varaa. Ja siinä rutiinin välttämisessä. Erikoistilanteissa taiga toimii aina täydellisesti. Eli tilanteissa joissa mun vire on korkealla ja jännitän. Silloin sillä on huima motivaatio. Mutta jos vaan lähetän sen vailla mitään vibaa, homma menee vähän pliisusti. Pitäis varmaan kehitellä joku adrenaliinisumute jotta voisin huijata koiraa että juu jännittää ja tärkee homma on edessä.

Nyt sitten tehdään vähän aikaa vaan yhtä ukkoa ja palkka on suuri ja erityisen hyvänmakuinen! Toivon että se nostais motivaatiota ja poistais sen toimintamallin että ukkoa ei haukuttais loppuun asti. So far so good.. pikkuhiljaa sitten enemmän ukkoja lisää. Mutta nyt keskitytään haukkumaan yhtä kerrallaan, joka kerta erilaista.

Olen sairaloisesti tarkkailemassa taigan silmiä kokoajan ja tuntuu niinkuin se silmän rämmäle olis pienentynyt. Alan varmaan tulla hulluksi.. ja jotenkin PHTVL/PHPV:n kuvaus sopii ulkonäöllisesti tuohon paremmin muutenkin!

No, ehkä en kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan ammattilaisen diagnoosia. Mut katotaan nyt vuoden päästä sitte että mikä tilanne, ja toivotaan parasta!