Juhannuksenvietto ja ällökuumat ilmat ovat tuoneet taas hiljaisuutta treenirintamalle (ja hassut työajat myös). Päästiin kuitenkin yksiin treeneihin nyt taas valeraskaan koiran kanssa joka - yllätys yllätys - oli taas aivan hormoniensa pauloissa ja a) missasi taas etukulman b) irtos ekalta ukolta mua etsimään c) vinku ja vikisi ja kulki hihna kireellä.

Iha sikamaisen turhauttavaa että taigalla on juoksut kolmasti vuodessa, se tekee juoksuja melkeen kuukauden pari jona aikana se on ihan piupau. Sitte juoksujen jälkeen tulee normaali kausi jolloin se ei käyttäydy kuin sekopäinen kauris. Sitten tulee valeraskaus joka saa taas aivosolut solmuun.. sitte meneekin taas kuukaus kaks kun se alkaa tekemään seuraavia juoksuja. Ei muuten jää kovinkaan montaa kuukautta, joina se toimii normaalisti ja on rento.. Jos ei olisi pentusuunnitelmia kiikuttaisin tuon steriloitavaksi samantein.

Tuo hormonihyrräily on koirallekkin jo tässä mittasuhteessa aika rasite.. Ja mulle kans, ei tuu harrastamisesta mitään kun takapakkia otetaan 6 kertaa vuodessa kuukauden jaksoissa. Saatika sitte tositoimista! Kokeetkin on tiedossa just juoksujen ajaksi. Mutta kyllä juoksujenkin aikana koiran pitää toimia jos töihin halajaa.
Saas sitte nähdä jääkö meille haaveeksi. Tiedän että taiga löytää satavarmasti ja nopeasti vieläpä, mutta en voi luottaa siihen sen ilmaisuun jos on 'tietty aika hormonikierrosta'.